Viisastelumatka Malmgårdin panimolle

Maaliskuun ja uudistuneen alkoholilain kunniaksi päätimme tehdä olutmaistelureissun Malmgårdin panimolle. Mukaan lähti erinäinen joukko oluen harrastajia Facebookin ”Aloittelevat olutviisastelijat” ryhmän kautta (kiitos järjestelyistä Pirkka!)

Järjestäjämme oli vuokrannut meille pikkubussin, johon meni mukavasti 17 matkaajaa. Matka Helsingistä Malmgårdille kesti ajaen n. tunnin.

Reissumme alkoi lounaalla, joka oli etukäteen tilattu. Tämä siitä syystä, että Malmgårdin ravintola ei normaalisti ole näin talvikuukausina avoimena. Saimme lounaaksi maistuvaa hirvigulassikeittoa, sekä jälkiruuaksi spelttipannukakkua. Keiton kanssa tarjoiltiin huippuhyvää spelttileipää.

 

Tasting ja mestarin oppitunti

Otimme porukalle Malmårdin n. 1½ tunnin ”Mestarin oppitunnin ja 4 oluen maistatus” setin. Hinta tastingille oli 40€ (hinta 40€/hlö, jos ryhmän koko yli 10 henkilöä). Lounas ja lounasjuomat olivat omakustanteisia.

Tastingin meille piti Markku Pulliainen, Malmgårdin panimon yksi perustajista.

Maistelussa oli neljä Malmgårdin olutta:
Emmer Pale Ale 5,0%
Belge 8,0%
Emmer IPA 6,2%
Idaho Wheat IPA 5,5%

Emmer oluissa on nimensä mukaisesti käytetty aika harvoin oluissa nähtyä emmervehnää.

Belge puolestaan nimensä mukaisesti on belgityylinen olut ja Idaho humaloitu vehnäolut. Vaikka matkalla kritisoimmekin extra humalan tunkemista nykyään vähän olueeseen kuin olueeseen, oli tämä vehnä IPA ihan onnistunut. Vehnäoluet eivät ole meikäläisen suurinta herkkua, mutta tätä maisteli ihan mielellään.

Kuvassa Malmgårdin uudet ilmeet

Minun makuun paras maistelluista oluista oli ensimmäisenä maistettu uusin versio Emmer Pale Alesta. Raikas ja puhdas maku oli mieleen. Tätä versiota ei vielä kauppojen puolelta saa, sillä kyseessä oli ko. tuotteesta tuorein versio. Eiköhän se hyllyille kohta ole tulossa.

Tasting järjestettiin panimon ravintolassa

Markku Pulliaisen tarinaa kuunneltiin tarkasti

Uutta ja mielenkiintoista

Oppitunti oli todella mielenkiintoinen ja ryhmämme keksi kysyä panimomestarilta monipuolisia kysymyksiä. Myönnän, että en ollut aiemmin kovinkaan syvällisesti tutustunut Malmgårdin tarinaan ja ohi oli mennyt mm. yhdistyminen Saimaan juomatehtaan kanssa. Alun perin panimohan lähti Huvila-oluilla liikkeelle Savonlinnasta, josta tuotanto sittemmin siirrettiin Malmgårdin tilalle.

Yksi mielenkiintoinen seikka oli oluiden brittityyliset valmistusmetodit.  Malmgårdin vettä esimerkiksi on kovetettu brittityylille tyypilliseksi. Keitto niin ikään hoidettiin brittityylillä, eli lämpötilat nostetaan heti haluttuun, eikä vaihdella lämpötilaa keiton aikana kuten esim. Saksassa.

Vierteen laskeminen lopussa humalapatjan läpi (niin ikään brittityyliä) sai keskustelut hyrräämään. Mielenkiintoinen tapa, jota jollain laitteella olisi hauska testata omissa panoissa. Vierre lasketaan alakautta metallisäiliöön, jonka sisällä on ikään kuin teen keitossa käytetty metallinen siiviläpallo. Pallon sisällä on humalaa, joka toimii maun antajan lisäksi ylimääräisen ”mujun” siivilöijänä. Metalliastian ylälaidassa on vierteelle poistoputki, eli vierre siis ajetaan alhaalta ylöspäin. Siiviläänhän voisi kokeilla laittaa humalan sijaan kenties jotain muutakin maustetta…

Malmgårdin ”kokeiluoluet” eli Proto-oluet tehdään Kampin ravintola Bruuverin 200l keittoastioissa. Viimeisin Red IPA Proto16# taisi tulla hiljattain testattua kurvin William K:ssa. Niin ikään Ruoholahden OnePint ravintolan vakkarihana Alpos IPA on Malmgårdin ko. ravintolalle tekemä olut. Muutamat kerrat on sitäkin tullut hörpittyä tietämättä tätä faktaa 🙂

Niin, ja olivathan Malmgårdin oluet saaneet uudet hienot etiketit.

 

Ostokset

Ns. panimopuoti ja ravintolassa myydyt tuotteet eivät olleetkaan ihan samaa firmaa ja valitettavasti emme saaneet ostettua puodista mm. uutta Emmer Pale Alea. Panimopuodin oluissa komeili niin ikään vanhat etiketit – tylsä homma. Matkaan tarttui kuitenkin useampi pullo. Pitihän sitä olutta ostaa, kun tänne saakka oltiin tultu.

Panimon ruokatuotteet sen sijaan olivat mielenkiintoisempia. Hylly tyhjeni jäljiltämme Emmer viljariisistä, josta panimomestarin vinkin mukaan saa erinomaista risottoa. Tarttuipa mukaan vielä pussillinen speltti viljariisiä.

Emmer viljariisistä ehdinkin jo testata risoton tekoa. Tuli muuten todella hyvää! Perinteisin sunnuntain kalliohipsteriongelman vuoksi valkoviinin korvasin kuivalla siiderillä, mikä ajoi oikein hyvin asiansa (Black Rat Cider, vink!).

Kaupassa oli hyvä tarjonta paikallisia tuotteita…

.. ja löytyihän sieltä niitä oluitakin

Tiivistettynä

Matka Malmgårdille oli oikein onnistunut. Tiluksille kannattaa suunnata kesäaikaan, jolloin ravintolakin taitaa olla auki. Ruoka oli hyvää ja panimomestarin tastingistä sai rahoilleen vastinetta. Linnakierrosta emme tällä kertaa ottaneet, mutta näitäkin järjestetään kesäaikaan. (Mikäli linnakierros kiinnostaa, kannattaa ajat ja lisätiedot tarkistaa Malmgårdin nettisivuilta.)

Lämpimästi voin mestaa suositella kesällä, mikäli tuolla suunnilla pyörii. Paikassa kannattaa poiketa, vaikka ei oluista/siidereistä niin välittäisikään.

Hyvät näkymät

Pubin terassi (?) lienee hieman viihtyisämpi kesällä 🙂

Jylhä julkisivu toivotti meidän tervetulleeksi Malmgårdille!

Panimon sivut: http://panimo.malmgard.fi/fi

Kartano: http://kartano.malmgard.fi/

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *